21.12.2007

Syyte ja käräjäoikeuden tuomio 30.9.2005

Syyte ja vastaus

Virallinen syyttäjä katsoi syytteessään, että A oli 1.9.2002 - 9.1.2003 lukuisia kertoja kosketellut tuolloin 4 - 5-vuotiaan poikansa X:n sukupuolielintä, että X oli joutunut koskettelemaan A:n suurentunutta sukupuolielintä ja että A oli harrastanut itsetyydytystä X:n nähden. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteena oli ollut lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason ja lapsen isäänsä kohtaan tunteman erityisen luottamuksen vuoksi oli ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjä vaati A:lle rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

X yhtyi syytteeseen. A kiisti syytteen.

Oulun käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n syyllisyydestä ollut esitetty muuta näyttöä kuin X:n puheet ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavina oireina X:n itsetyydytys, painajaiset ja tavanomaisesta poikkeavat piirustukset.

Painajaiset olivat tavallisia pikkulasten kehitykseen kuuluvia ilmiöitä, eikä X:n ennen asian selvittelyn aloittamista näkemien painajaisten syystä ollut esitetty luotettavaa selvitystä. Näyttämättä oli jäänyt, että X pelkäisi A:ta, eikä haluaisi häntä tavata. Piirustusten, jotka esittivät X:n mukaan alastonta isää, näyttöarvoa heikensi se riidaton seikka, ettei A:lla ollut X:n piirtämiä syntymämerkkejä.

X oli salaa kosketellut sukupuolielintään. Häntä oli siitä kielletty, joten oli mahdollista, että hän oli hätävalheena kertonut myös isän tekevän niin. X oli kuitenkin toistanut sitä, että isä oli koskenut hänen pippeliinsä ja hän isän pippeliin, johdonmukaisesti äidilleen, tämän avomiehelle ja avomiehen äidille sekä lastenpsykiatrian poliklinikalla yksilötutkimuksen tehneelle lääkärille ensimmäisessä tapaamisessa 6.2.2003. Ratkaistavaksi jäi, olisiko X voinut keksiä tällaisia asioita ilman että hän olisi kokenut tai nähnyt sellaista tapahtuvan.

Käräjäoikeuden mukaan oli normaalia, että lapsi koskettelee sukupuolielintään ja on kiinnostunut seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. X oli saattanut kuulla aikuisten ja lasten niihin liittyviä puheita, ja samoin oli mahdollista, että hän oli nähnyt aikuisten välistä seksuaalielämää joko äidin tai isän luona. Samoin oli mahdollista, että hän oli nähnyt isän sukupuolielimen suurentuneena ja isän tyydyttävän itseään. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että A olisi menetellyt näin poikansa nähden tavoitellakseen seksuaalista kiihotusta ja tyydytystä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei ollut esitetty riittävän luotettavaa selvitystä siitä, että A olisi kosketellut X:n sukupuolielintä, kehottanut X:ää koskettelemaan A:n omaa suurentunutta sukupuolielintä tai harrastanut itsetyydytystä X:n nähden sillä tavoin, että hänen menettelynsä täyttäisi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ritva Toivola sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.6.2006

Valitukset ja asian käsittely hovioikeudessa

Virallinen syyttäjä ja X valittivat hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus totesi, että X:stä oli yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla suoritettu tutkimus sukupuolisen hyväksikäytön epäilyn vuoksi 6.2. ja 31.3.2003 välisenä aikana. Näistä tutkimuksista 19.11.2003 annetun lausunnon mukaan sairaalalääkäri oli haastatellut X:ää viisi kertaa, joista viimeinen haastattelu oli videoitu ja sitä oli ollut seuraamassa peilin takana lastenpsykiatri.

Lausunnon mukaan X oli toistuvasti ja johdonmukaisesti eri tapaamiskertojen yhteydessä kertonut, että isä oli säännöllisesti ja toistuvasti koskenut erityisesti nukkumaan mennessä X:n pippeliin ja peppuun. X oli myös kertonut, että hän oli joutunut koskettamaan isän pippeliin, joka oli ollut iso. Videoidussa haastattelussa 31.3.2003 X oli kertonut selkeästi isän koskettelun tuntuneen pahalta. Koskettelukerroista X ei ollut pystynyt kertomaan kuinka monta kertaa sitä oli tapahtunut. Lukumäärän hahmottaminen oli lapselle hankalaa.

Lausunnon mukaan X:n tuottamista kuvista oli keskusteltu myös psykoterapeutin kanssa, jonka mukaan kuvat olivat hyvin poikkeavia ja epätavanomaisia 6-vuotiaalle lapselle. Lausunnossa todetaan, että X:n yksilötutkimuksen perusteella syntyi vahva epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi asiassa oli tehty psykologin arvio, jonka mukaan X:n suoriutuminen yleisessä kykytestissä oli vastannut keskitasoa, joskin suorituspuoli oli mennyt paremmin kuin kielellinen puoli. X:n vahvuutena oli ollut visuaalinen hahmottaminen ja erottelukyky, ja vaikeuksia oli ollut aktiivisessa sanavarastossa, jonkin verran kielellisessä tuottamisessa ja päättelyssä. Kielellisen puolen kokonaissuoriutuminen oli vastannut heikkoa keskitasoa. Ikätasoisesti olivat menneet yleistietous ja laskutehtävät. Psykologin tutkimus oli osoittanut, että X:n kehitystaso oli melko lailla kokonaisuudessaan vastannut ikätasoista 6-vuotiasta lasta, mikä oli lisännyt tutkimuksen luotettavuutta.

Tutkimuksissa oli osoitettu olleen puutteita Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen 19.4.2006 A:n kanteluun antamassa päätöksessä mainituin tavoin. Päätöksen mukaan X:n yksilöhaastatteluja olisi ollut hyvä rajata kahteen tai kolmeen haastattelukertaan ja tehdä ne erillään leikintarkkailusta, X:n käyttämät nimitykset vanhemmistaan olisi tullut heti haastattelun alussa tarkistaa ja yksilöhaastatteluissa olisi pitänyt olla toinen työntekijä läsnä. Lisäksi päätöksessä todettiin, että yksilöhaastattelussa oli käytetty runsaasti johdattelevia kysymyksiä ja X:n kysymyksiin antamia vastauksia ei ollut kirjattu lainkaan tai kirjauksissa oli virheellisyyksiä. Tutkimuksesta annetussa lausunnossa olisi lisäksi pitänyt arvioida X:n oireilun ja hänen sukuelintensä alueelle tehtyjen tutkimusten ja toimenpiteiden yhteyksiä. Lisäksi kirjaukset X:n yksilöhaastatteluista potilasasiakirjoissa olivat osin erilaisia kuin 19.11.2003 annetussa lausunnossa.

Hovioikeus katsoi, että vaikka tutkimusmetodit eivät kaikilta osin olleet vastanneet tutkimusajankohtana käytössä olleita tutkimusohjeita ja tutkimuksessa ja siitä annetussa lausunnossa oli havaittu olleen puutteita, tutkimusta oli kuitenkin kokonaisuutena arvioiden pidettävä luotettavana.

Johtopäätöksenään esitetystä näytöstä hovioikeus lausui, että X oli kertonut koskettelusta johdonmukaisesti useaan kertaan samalla tavoin äidilleen, äidin avomiehelle, äidin avomiehen äidille ja sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla tutkimuksen tekijöille. X oli nimennyt koskettelijaksi aina isän, eikä asiassa esitetyn näytön perusteella ollut missään vaiheessa tullut esiin, että mahdollinen tekijä voisi olla joku muu. X:n kertomus oli todistajina kuultujen edellä mainitun tutkimuksen tekijöiden mukaan epätyypillinen 4 - 5-vuotiaan kertomaksi, ja heidän mukaansa ei ollut todennäköistä, että X olisi keksinyt kertoa hyväksikäytöstä tai että häntä olisi kehotettu kertomaan tietyllä tavalla. X:n kertomus oli ollut iänmukainen ja X oli käyttänyt ikätasonsa mukaista kieltä.

X:n kertomusta tukivat osaltaan myös kirjallisena todisteena esitetyt piirrokset, jotka poikkesivat samanikäisten lasten tavanomaisista piirustuksista. X:n näkemät painajaiset, normaalista poikkeava masturbointi ja tuhriminen viittasivat omalta osaltaan hyväksikäyttöön.

Oli hyvin epätodennäköistä, että X olisi muuntanut hänelle suoritetut kliiniset toimenpiteet, nivustyrän leikkauksen vuonna 2002 ja tutkimukset epäillyn ahtaan esinahan johdosta, kertomukseksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä huomioon ottaen, että X oli nimennyt tekijäksi aina isän. Epätodennäköista oli myös, että X olisi nähnyt äidin ja tämän miesystävän tai muiden välistä seksuaalista kanssakäymistä ja muuntanut tämän kertomukseksi isän koskettelusta. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeuskin, että vaikka asiassa kuullut todistajat eivät olleet havainneet A:n ja X:n välillä mitään epätavallista, ei se poissulkenut mahdollisuutta, että sellaista olisi tapahtunut. Sen sijaan X:n kertomus siitä, että he aina nukkuivat alasti olohuoneen lattialla, ei esitetyn näytön perusteella pitänyt paikkaansa.

Lapsen äidillä ja isällä ei ollut osoitettu olleen minkäänlaista riitaa huoltajuudesta tai mistään muustakaan asiasta ennen hyväksikäyttöepäilyjä.

Hovioikeus katsoi toteennäytetyksi, että A oli useita kertoja kosketellut 4 - 5-vuotiaan poikansa X:n sukupuolielintä ja X oli joutunut koskettelemaan A:n suurentunutta sukupuolielintä ja A oli harrastanut itsetyydytystä X:n nähden ja että nämä teot olivat tähdänneet seksuaalisen tyydytyksen saamiseen ja olleet omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohteena oli ollut lapsi, jolle rikos lapsen iän ja kehitystason ja lapsen isäänsä kohtaan tunteman erityisen luottamuksen vuoksi oli omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1.9.2002 - 9.1.2003 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Supponen, Helinä Haataja ja Esko Arponen. Valmistelija Ritva Pelttari.

Perustelut

Asian käsittelyvaiheet

1. Käräjäoikeuden hylättyä syytteen hovioikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan valituksista katsonut selvitetyksi, että A oli 1.9.2002 - 9.1.2003 useita kertoja kosketellut tuolloin 4 - 5-vuotiaan poikansa X:n sukupuolielintä, että X oli joutunut koskettelemaan isänsä suurentunutta sukupuolielintä ja että A oli harrastanut itsetyydytystä X:n nähden. Nämä teot olivat hovioikeuden mukaan tähdänneet seksuaalisen tyydytyksen saamiseen ja olleet omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteena oli ollut lapsi, jolle rikos lapsen iän ja kehitystason ja lapsen isäänsä kohtaan tunteman erityisen luottamuksen vuoksi oli ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Sen vuoksi hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tuominnut hänet siitä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. A on asian kaikissa vaiheissa kiistänyt syyllistyneensä hänen tekemikseen väitettyihin seksuaalisiin tekoihin. Hän on selittänyt koskeneensa poikansa sukupuolielimeen vain tavanomaisten lapsen hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

3. Korkeimman oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä asianosaiset ja todistajat ovat olennaisilta osin kertoneet samalla tavoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioihin.

Hyväksikäyttöepäilyjen tausta ja suoritettu tutkimus

4. Kysymyksessä olevana aikana X on asunut äitinsä B:n luona ja ollut tuolloin voimassa olleen tapaamisoikeuden mukaisesti määräytyneinä viikonloppuina isänsä A:n luona. B:n ja hänen lähipiirinsä epäilyt X:n joutumisesta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi olivat heränneet, kun heidän huomiotaan oli kiinnittänyt X:n kiinnostus omaan sukupuolielimeensä ja sen itsetyydytykseltä vaikuttanut koskettelu. Kun X:ää oli kielletty tekemästä niin, tämä oli puolustautunut sanomalla, että "isäkin tekee samalla tavalla".

5. Näiden epäilyjen johdosta oli käännytty sosiaaliviranomaisten puoleen. Perheneuvolan psykologin lähetteen perusteella yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla oli käynnistetty X:n väitettyä seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva tutkimus. Siihen keskeisenä osana kuuluneen yksilötutkimuksen on suorittanut lastenpsykiatriksi erikoistumassa ollut lääkäri. Yksilötutkimuksen tutkimuskertoja on ollut helmi- ja maaliskuussa 2003 kaikkiaan viisi. Viimeinen niistä on videoitu ja sitä oli lasiseinän takaa seurannut lastenpsykiatrian erikoislääkäri. Tutkimuksista annetussa lausunnossa on päädytty toteamaan, että yksilötutkimuksen perusteella oli syntynyt vahva epäily X:n seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

6. A on kannellut terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle sillä perusteella, että hänen käsityksensä mukaan edellä mainittua tutkimusta ei ollut suoritettu asianmukaisesti. Oikeusturvakeskus on 19.4.2006 kanteluun antamassaan päätöksessä todennut tutkimuksen suorittamisessa useita virheitä ja puutteita. Päätöksessä on muun ohessa todettu, että tutkimuksen alussa ei ollut tehty selväksi, mitä nimityksiä X oli käyttänyt vanhemmistaan. Yksilötutkimuksen haastatteluita oli pidetty kaikkiaan viisi, vaikka suositusten mukaan niitä luotettavan kuvan saamiseksi tapahtumista saisi olla enintään kaksi tai kolme. Lisäksi ne olisi tullut suorittaa erillään leikin tarkkailusta. Haastattelutilanteissa oli toistuvasti esitetty lapselle johdattelevia kysymyksiä. Kirjalliseen muotoon saatettuina kuvaukset haastatteluista eivät kaikilta osin vastanneet haastatteluissa tapahtunutta. Kysymyksiä ja vastauksia oli jäänyt kirjaamatta potilasasiakirjoihin, ja kirjauksissa oli ollut virheellisyyksiä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärin Q:n asiassa antaman lausunnon mukaan tutkimusta ei voitu pitää luotettavana sen suhteen, oliko lapseen kohdistunut seksuaalista hyväksikäyttöä tai kuka mahdollisesti oli ollut hyväksikäyttäjä.

7. X:n yksilötutkimuksen suorittanut lääkäri on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana kuultaessa kertonut ensimmäisen tutkimuskerran olleen tärkein. Muilla kerroilla X oli lähinnä toistanut aiempia lausumiaan. Lääkärin arvion mukaan X oli haastatteluissa puhunut totta. Tätä osoitti lääkärin mielestä muun muassa se, että X oli jo tutkimukseen tullessaan ja siten ilman johdattelua sanonut tietävänsä käynnin johtuvan isän häneen kohdistamasta koskettelusta. X oli myös lääkärin sitä häneltä kysyessä useaan kertaan sanonut puhuvansa totta.

Näytön arviointi

8. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja Q:n lausunnoista ilmenevät puutteet vähentävät X:n yksilötutkimuksen näyttöarvoa syytettä tukevana todisteluna tässä asiassa. Yksilötutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset ovat perustuneet siihen, mitä X oli haastatteluissa kertonut, sekä X:n tekemiin piirustuksiin. Haastatteluissa esitettyjen kysymysten johdattelevuus käy Korkeimman oikeuden omienkin havaintojen mukaan hyvin ilmi X:n haastatteluista tehdystä videotallenteesta, joka on katsottu myös Korkeimman oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä. Videotallenteesta ilmenee myös se, että X ei ollut juurikaan kertonut oma-aloitteisesti asioista vaan oli ainoastaan vastaillut hänelle esitettyihin kysymyksiin. X:n vastaukset olivat olleet lyhyitä ja osin epäselviä. Kysymyksiä oli jouduttu usein toistamaan.

9. Sillä, että X oli tutkimukseen tullessaan jo etukäteen tiennyt sen johtuvan isän väitetystä koskettelusta, ei - varsinkaan X:n äitinsä kanssa ennen tutkimukseen tuloa käymä keskustelu huomioon ottaen - ole merkitystä näyttönä siitä, että seksuaaliseksi teoksi katsottavaa koskettelua olisi todellisuudessa tapahtunut. Myöskään sillä, että X oli kysyttäessä vakuuttanut puhuvansa totta, ei ole näyttönä suurtakaan arvoa, huomioon ottaen myös tavan, jolla hän on lausumansa antanut.

10. X:ää ei ole henkilökohtaisesti kuultu asian esitutkinnassa tai oikeuskäsittelyssä. Hänen lausumistaan on näyttöä ainoastaan sen osalta, mitä todistajat ovat kertoneet hänen sanoneen ja mitä videotallenteelta ilmenee. A:lla tai hänen avustajallaan ei ole ollut mahdollisuutta esittää X:lle kysymyksiä asian käsittelyn missään vaiheessa. Suullisessa käsittelyssä on ilmennyt sekä tutkimuksen suorittaneen lääkärin että muiden todistajien kertomuksista, etteivät todistajatkaan ole tarkemmin pyrkineet selvittämään, minkälaisissa tilanteissa ja millä tavalla X:n kertomat koskettelut olivat tapahtuneet. Se, olivatko koskettelut A:n mainitsemalla tavalla liittyneet tavanomaisiin lapsen hoitotoimenpiteisiin, vai oliko kysymyksessä ollut muunlainen eli sopimaton koskettelu, on siten jäänyt epäselväksi. Siltä osin kuin X oli todistajien mukaan kertonut asioita, jotka eivät kuulu 5-vuotiaan normaaliin kokemuspiiriin, X on voinut saada vaikutteita monella muullakin tavalla kuin joutumalla seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lapsen omaa kertomusta koskeva näyttö jää näin ollen todistusarvoltaan kokonaisuudessaan vähäiseksi.

11. Yksilötutkimuksessa on annettu merkitystä myös X:n tutkimuksen yhteydessä tekemille piirustuksille. Päätelmät, että piirustukset osoittaisivat X:n joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, eivät ole vakuuttavia. Varsin vähäisistä yksityiskohdista on tutkimuksessa pyritty tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tutkijoiden epäilyksiä herättäneille yksityiskohdille voi sitä paitsi olla löydettävissä muitakin kuin seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavia selityksiä. Suullisessa käsittelyssä on muun muassa viitattu X:n harrastamastaan animaatioviihteestä mahdollisesti saamiin visuaalisiin esikuviin.

12. Pientenkin lasten kiinnostusta omiin sukupuolielimiin voidaan yleisesti pitää normaalina, kuten myös sitä, että tällainen kiinnostus voi eri kehitysvaiheissa saada seksuaalisen itsetyydytyksen piirteitä. Kun lapsen lähipiiri suhtautuu asiaan torjuvasti, lapsi voi hämmennystään peittääkseen sanoa hänelle läheisten henkilöiden tekevän samalla tavoin. Lapsen tällaisen käyttäytymisen ei tarvitse vielä merkitä sitä, että hän olisi todella nähnyt jonkun läheisen henkilön tyydyttävän itseään. Mahdollista on, että lapsi on jossakin arkielämän tilanteessa nähnyt isänsä koskettavan sukupuolielintään ilman että kysymys olisi ollut seksuaalisesta teosta. Tässä asiassa mikään seikka ei viittaa siihen, että A olisi harjoittanut nimenomaan itsetyydytystä poikansa nähden.

13. Asiakirjoista käy ilmi, että marraskuussa 2002 X:ltä oli leikattu nivustyrä ja että tammikuussa 2003 häntä oli tutkittu esinahan ahtausepäilyn vuoksi. Nämäkin seikat ovat osaltaan voineet vaikuttaa X:n sukupuolielinten alueelle kohdistuvaan kiinnostukseen. Näin ollen X:n sukupuolielimen koskettelusta ja mahdollisesta itsetyydytyksestä ei vielä voida luotettavasti päätellä, että hän olisi syytteessä väitetyin tavoin joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

14. X:n käytöksessä A:ta kohtaan ei ole havaittu mitään poikkeavaa ennen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan tutkimuksen alkamista. X:n ei ole myöskään näytetty nähneen isäänsä koskevia painajaisunia ennen kuin hyväksikäyttöä koskeva tutkimus oli aloitettu.

Johtopäätös
15. Edellä selostetut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus on, arvioituaan jutussa esitettyä kirjallista ja suullista näyttöä kokonaisuudessaan, päätynyt siihen, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että A olisi syyllistynyt X:n seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä hylätään ja A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Petteri Mikkola.